Mikä on Tampereen vihreän valtuustoryhmän kanta Rantaväylän tunneliin? Tätä on kysytty paljon vaalimökillä. Koska olin valtuustoryhmän puheenjohtaja, kun asiaa käsiteltiin valtuustossa vuosina 1998-2006, kerron vihreiden linjaukset asiasta.
”Aikojen alussa” eli kymmenisen vuotta sitten vihreät taistelivat ankarasti Koskenniskan siltaa vastaan. Taistelu oli voitokas ja yksi voiton avain oli se, että esitimme Tampellan pitkän tunnelin vaihtoehtona Koskenniskan sillalle. Nimittäin kun ohitusliikenne siirtyy tunneliin, Näsin silta jää paikallisliikenteelle. Tämä kanta hyväksyttiin valtuustossa yksimielisesti ja Koskenniskan sillasta luovuttiin 2000-luvun alussa.
Sitten alkoi keskustelu liikenneratkaisuista. Vihreät ja mm. kaupunginjohtaja Jarmo Rantanen vaativat pikaratikkaa ratkaisuksi itä-länsisuunnan ruuhkiin. Siitä tuli edellisten kuntavaalien kuuma peruna. Kansa vastusti, muut puolueet hajosivat ja vihreät jäivät yksin valtuustossa. Lopullisen niitin iski Ratahallintokeskus: pikaratikka ei mahdu ratapihalle.
Näin tunneli nousi tulevaisuuden varauksesta ajankohtaiseksi vaihtoehdoksi ratkaista Rantaväylän ruuhkat. Vaihtoehtoja puitiin keskustan liikenneosayleiskaavassa ja ne pudotettiin pitkällisten selvittelyjen jälkeen yksi toisensa jälkeen pois (Pyynikin tunneli ja Onkiniemen tunneli yhdistettynä ns. kansiratkaisuun Armonkallion kohdalla).
Tässä vaiheessa tunnelin vastustajat esittivät ns. pintavaihtoehtoa. Tunneli on vihreästä näkökulmasta selvästi parempi kuin kolmannet kaistat ja eritasorampit, jotka pilaisivat Mustanlahden ja estäisivät lopullisesti Näsijärven rantojen virkistyskäytön ja saamisen osaksi keskustaa. Ja vielä erityinen ja tärkeä näkökulma: pintavaihtoehto nostaisi uudelleen esille jo hylätyn Koskenniskan autosillan rakentamisen Mältinrantaan. (Miksi? Koska pintavaihtoehto tekisi Rantaväylästä samalla tavalla ohitustien kuin tunnelikin).
Tunnelin etuna on myös se, että keskusta-asumista ja puistoalueita voidaan laajentaa Näsijärven rantaan.
Näillä perusteilla vihreät hyväksyivät tunnelin kompromissina sen jälkeen, kun se vihrein vaihtoehto, pikaratikka, oli hylätty kansan suuren älämölön jälkeen. Ja nyt kansa vastustaa kompromissiakin. Vaarana on se, että ajaudutaan siihen huonoimpaan vaihtoehtoon.
Vielä muutama kuukausi sitten paikalliset kansanedustajat kilpailivat siitä, kuka lobbasi valtioneuvoston liikennepoliittiseen selontekoon 45 miljoonaa euroa valtion rahaa tunnelia varten. Yksi äänekkäästi kunnian ottanut oli Mikko Alatalo (kesk).
Nyt sama mies myötäilee vaalikentillä tunnelin vastustajia ja vaatii hankkeen lykkäämistä säästöjen nimissä.
Samanlainen takinkääntäjä on Veltto Virtanen (ps), joka äänesti kaupunginvaltuustossa tunnelin puolesta ja nyt väittää aina vastustaneensa tunnelia.
Puheet siitä että tunnelihanketta siirtämällä saataisiin säästöjä ensi vuonna tai edes ensi valtuustokaudella ovat puppua, sillä tunnelin rakentaminen alkaa aikaisintaan vuonna 2012, koska suunnittelu kestää vuosia ja asemakaavasta tullaan varmasti valittamaan. Edessä oleva taantuma on todennäköisesti ohitettu, kun tunnelin rakennustyöt alkaisivat.
Mikko Alatalon ”säästöt” ovatkin itse asiassa tulojen menetyksiä: valtion lupaus 45 miljoonasta eurosta on sitova vain tämän eduskuntakauden ajan. Jos hanketta lykätään, ne rahat menetetään ja lobbaus joudutaan aloittamaan uudestaan.
Tämä käytännön politiikasta.
Sitten periaatteista. Mikä olisi vihreä vaihtoehto tunnelille?
Aletaan heti suunnitella lähijunaliikennettä Ylöjärveltä ja Nokialta Tampereelle ja Lempäälään Lielahden, Hyhkyn ja Amurin seisakkeineen. Rakennetaan myös katuraitiotie Lielahdesta keskustan läpi keskussairaalalle ja sieltä edelleen Hervantaan.
Kerätään investointirahaa näihin hankkeisiin asettamalla Rantaväylälle ruuhkamaksu (heti kun laki sen sallii) ja kaavoittamalla asuntoja ja työpaikkoja uusien asemien ja seisakkeiden lähelle.
Tehdään tämä kaikki vuoteen 2020 mennessä ja katsotaan, tarvitaanko sen jälkeen tunnelia.
Kannattaa kysyä kaikkien tunnelin vastustajien kantaa tähän vihreään vaihtoehtoon. Jos se ei kelpaa, he todennäköisesti kannattavat vihreiden näkökulmasta huonointa vaihtoehtoa, Näsijärven rantamaiseman lopullista uhraamista autoilun alttarille.
PAULI VÄLIMÄKI
Populismille allerginen vihreä